Kuinka äitiys muutti minua

Kuinka äitiys oikein muutti minua?

Olen löytänyt tietyn päivärytmin. Ennen raskautta nukuin viikonloppuisin pitkään ja valvoin myöhään. Arkena heräsin kouluun niin myöhään, kun mahdollista. Tällä hetkellä herään yleensä klo 6-8. On luksusta nukkua yli kahdeksaan.

Olen paljon itsevarmempi. Uskallan soittaa virallissia puheluita miettimättä montaa tuntia sitä tai suunnittelematta paperille valmiiksi, mitä sanon. Edelleen puhelut jännittää ja pelottaa, mutta huomattavasti vähemmän. Uskallan myös jutella tuntemattomienkin ihmisten kanssa ilman suurempaa ongelmaa.

Olen oppinut, että ulkonäkö ei ole tärkeintä, eikä muiden mielipiteellä ole väliä. Pystyn menemään kauppaan tukka kiinni ilman meikkiä. Ei ole väliä, mitä muut ulkonäöstäni ajattelee. Kroppani on hyvä tällaisenaan. Tämä helpottaa elämää paljon. Ei tarvitse tuskailla joka päivä omaa ulkonäköä.

Olen huomannut, mitä todellinen väsymys on. En olisi uskonut, että todella vähällä unimäärälläkin voi pärjätä. Niistä vähäisen unen päivistä ei ole paljon muistikuvia, mutta niistäkin päivistä on selvinnyt. Opin arvostamaan päiväunia, koska yöllä ei ollut mahdollisuutta nukkua.

Olen läheisempi ihmisten kanssa. Sukulaiset pitävät paremmin yhteyttä ja olen saanut kasattua hyvän tukiverkoston ympärilleni. Siskoillenikin pystyn puhumaan lähes tulkoon kaikesta. Ennenkin olisin voinut, mutta en ehkä uskaltanut. Myöskin muihin äiteihin on ollut kiva tutustua ja olen löytänyt uusia ystäviä.

En pelkää pimeää niin paljon. Minulla on ollut aivan järkyttävä pimeän pelko. En ole koskaan tykännyt nukkua huoneen ovi kiinni, koska tunnen olevani niin yksin ja huone pimenee entisestään. Nykyään saan jotenkin T:n vieressä nukkuessa turvaa hänestä ja rakastan nukkua pimeässä. Näin kesällä ei ulkona ole pimeää, mutta saa talven tullessa nähdä pelkäänkö vielä ulkoilla pimeällä.

Räkä, kakka, oksennus ja pissa eivät ole niin kamalaa. Siedän sen, että lapsi pissaa tai puklaa päälleni. On myös ihan normaalia heilua lattioilla pyyhkimässä lätäköitä. Ennen kammoksuin tätäkin, mutta jollain tapaa oma lapsi on poikkeus.

Vaikka rahaa olisikin, en osta mitään itselleni. Lapselle löytyy aina kaikkea kivaa, mitä ostaa. Lastenvaatteet on paljon nätimpiä kuin aikuisten.

Olen oppinut arvostamaan omaa aikaa. On ihanaa leikkiä lapsen kanssa, mutta on myös ihanaa olla välillä ihan rauhassa. Puuhailen omia hommiani, kun T nukkuu.

Olen oppinut ulkoilemaan, eikä koskaan ole tylsää. Ulkonakin voi touhuta kaikkea kivaa lapsen kanssa. Ulos tulee myös lähdettyä, kun lapsenkin täytyy ulkoilla.

Luotan asioiden järjestyvän aina. Ei meille tule eteen sellaista, mistä ei yli päästäisi. Ennen hätkähdin pienemmistäkin asioista. Tähän vaikutti ehkä meidän tapahtumarikas syksy, mutta myöskin äidiksi tuleminen.

Olen oppinut olemaan aidosti onnellinen ja nautin pienistä asioista. On aivan ihana saada oma lapsi hymyilemään. En edes muista, koska olisi ollut päivä, kun kaikki on tuntunut ärsyttävän ja menevän pieleen. Ennen näitä päiviä tuli usein vastaan.

Tiedän, mitä aito rakkaus on. Voisin tehdä mitä vaan, että toisella olisi hyvä olla. Mietin myös enemmän menettämistä ja se on omalla tavallaan todella pelottavaa.

Ennen kaikkea olen kasvanut ihmisenä ja minusta on tullut äiti. Ei tätä kaikkea pysty selittämään sellaiselle, joka ei ole kokenut äitiyttä. Kannan vastuun itsestäni, sekä toisesta.

Kuulumiset & neuvolakäynti

Sain juuri T:n päiväunille, nappasin muutaman kuvan ja otin tietokoneen mukaani, jotta saisin tämän viikkoisen postauksen kirjoitettua. Tänään olen vapaalla ja kirjoittelen tätä postausta takapihallamme nauttien lämpimästä auringonpaisteesta. 

Heräsimme T:n kanssa tänään noin 8.50 ja yhtäkkiä mieleeni juolahti, että tänään olisi edessä neuvolakäynti. Olin jotenkin unohanut sen kokonaan, johtuen osittain siitä, että saimme ajan kaksi kuukautta sitten. Pienen paniikin jälkeen ehdimme kuitenkin aivan hyvin.

Neuvolassa T oli aivan innoissaan uusista leluista ja esitteli kaikki taitonsa. Neuvolatäti sanoi T:n olevan jo ison pojan näköinen, olihan T kasvanutkin paljon. Neuvolatäti vitsaili myös, että T voisi toimia muille ikäisilleen fysioterapeuttina ja näyttää, kuinka liikkuminen sujuu. Tällä kertaa T:tä ei pistelty hemoglobiinin mittausta enempää. 

Neuvolakäynnin jälkeen olimme ulkona pitkän aikaa. Kiikuttiin, ajeltiin rattailla ja leikittiin koiran kanssa. T viihtyy nykyään niin hyvin ulkonakin ja on helppo lähteä, kun ei tarvitse pukea montaa vaatekerrosta päälle.

Seuraava neuvola meillä onkin, kun T täyttää vuoden. Silloin hän saa myös kolme uutta rokotetta, joten se neuvolakäynti ei varmastikkaan ole yhtä mieleinen, kun tänään. Jotenkin on taas niin outo ja haikea olo, kun T syntyi vasta ja nyt varasimme ajan 1v neuvolaan. Pääsen pian myös järjestämään syntymäpäiviä. 

Viikonloppuna kävimme T:n kanssa katsomassa raveja. T viihtyi pitkän aikaa katselemassa hevosia, sekä ympärillä pyöriviä ihmisiä. Ravejen loppupuolella häntä alkoi kuitenkin hieman pitkästyttää, joten leikimmekin T:n kanssa loppuajan, kun vanhmepani seurasivat raveja loppuun saakka.

Eilen kävimme myös katsomassa uistelukisoista saapuvia veneitä. T seurasi tarkasti veneillä rantaan saapuvia ihmisiä, joilla oli kalat mukanaan. 

Nyt rupean tilaamaan T:lle syntymäpäivälahjaa ja katselemaan juhliin sopivia koristeita, jotta ehdin tilata ne hyvissä ajoin. Toinen lahja onkin jo saapunut postissa, mutta ajattelin tilata vielä jotain muutakin. Mitä piditte tällaisesta tavallisesta kuulumispostauksesta? Haluaisitteko lisää samantyylisiä vai jotain muuta?