Synnytyksen tuomat kokemukset

Tämän postauksen otsikoiminen tuntui todella hankalalta. Haluan nyt kuitenkin käsitellä tämän synnytyksen loppuun saakka.
Nämä kokemukset eivät tulleet suurimmaksi osaksi esille vielä edellisessä postauksessa, mutta myös nämä sain kokea. En halua valittaa mistään, vaan tuoda kokemuksia esille. Kaikkia näistä ei jokainen synnyttäjä tule kokemaan, mutta varmasti ainakin osa. Jotakuta voi ällöttää hyvinkin paljon, että menen näin henkilökohtaisuuksiin, mutta itse synnyttäneenä koen tämän kaiken olevan aivan normaalia. Mutta itse asiaan, tässä tulee kokemuksiani:

Tunteet Pelko, jännitys, ahdistuneisuus, onnellisuus, itku, nauru.. En ollut koskaan tuntenut niin montaa tunnetta yhtä aikaa. Jotain aivan selittämätöntä, mutta silti ihanaa. Ei oikeastaan edes väsyttänyt, kun oli niin onnellinen.

Tikit Joillekin ne voi tuottaa oikeasti suurta kipua. Minun kohdallani itse tikkien ompelu nipisteli vähän, kun olin saanut puudutuksen.  Puudutuksen vaikutus alkoi hiipua vähän liian aikaiseen tikkejä ommeltaessa, jolloin se loppu tuotti jopa hieman tuskaa. Itse tikkejen olemista en juurikaan huomannut. Ne piti huuhtoa joka vessareissulla, mutta muuten niissä ei ollut mitään ihmeellistä. Pois niiden piti lähteä itsestään, mutta ei ne sitten koskaan lähtenytkään. Tämän takia jouduin poistattamaan ne ja se nipisteli aivan älyttömästi. 

Pissiminen En ole koskaan toivonut niin paljon, että pystyisin pissimään. Tahdoin vaan kotiin ja tiesin joutuvani viettämään pidemmän aikaa sairaalassa, jos pissi ei lähtisi tulemaan. Minut katetroitiin yhteensä  kolme kertaa. Juuri ennen synnytystä, muutama tunti synnytyksen jälkeen ja illalla ennen nukkumaanmenoa. Yritin useaan otteeseen käydä vessassa tuloksetta, vaikka rakko oli täynnä. Aamuyöstä sain vihdoin pissin tulemaan ja olin todella tyytyväinen. Olin jo kehitellyt kaiken maailman kauhutarinat siitä, että en voi lähteä kotiin, koska en yksinkertaisesti voi käydä vessassa.

Lantionpohjalihakset menee aivan uskomattoman huonoon kuntoon.

Veri Tunsin oloni sairaalassa todella kamalaksi. Pitkät valkeat sukat, joiden sauma tuntui varpaissa pahalta, pitkä sininen mekko, kamalan värinen aamutakki, verkkoalushousut ja vaippa. Aivan järkyttävän kokoinen side/vaippa, miksi sitä nyt haluaakaan sanoa, mutta silti pelotti, että veri valuu siitäkin läpi. Suihkussa käynti oli tuskaa, kun se vaippa olisi pitänyt saada jalkoväliin jo siinnä suihkun alla, ellei halunnut liata joka paikkaan. Sitä samaa vuotoa kahdeksan  viikkoa, onneksi ei niin runsaana koko aikaa.

Maidonnousu Tuntui siltä, että tissit räjähtävät pian, kun ovat niin täynnä maitoa. Sairaalassa ollessani mekko kastui jatkuvasti, kun maitoa tulvi tisseistä koko ajan. Tissien hipaisukin tuntui kipeältä, eikä sille oikeastaan voinut mitään. Täytyi vain odottaa. 

Imetys Sain imetykseen yllättävän vähän neuvoja. Sairaalassa imetin vain maatessani, joten en oikein kotonakaan tiennyt, kuinka voisin istua ja imettää samaan aikaan.

Kohtutulehdus Olin pelännyt kohtutulehdusta jo ennen synnytystä, kun olin siitä lukenut. Minut päästettiin synnytyksen jälkeen kuumeessa kotiin, mutta jouduin sairaalaan takaisin. Suurin pelko oli, että en saisi lapsia sen takia, kuten taudin pitkittyessä voi käydä. Kaksi päivää olin ehtinyt kotiutua vauvani kanssa, kunnes heräsin yöllä vatsakipuun. Nukuin kuitenkin aamuun asti, mutta herätessäni en päässyt enää mihinkään. Kävelin vessaan tuskaisesti, hitaasti ja kauan, koska kävelystäkään ei tullut yhtään mitään. Äitini joutui hoitamaan vauvan ja lähdimme päivystykseen. Kohtutulehdus oli lääkärin diagnoosi ja hän laittoi meidät Joensuuhun. Siellä kohtutulehdus varmennettiin ja jäin osastolle kolmeksi yöksi crp:n ollessa 250.

Kipu ja nukkuminen Synnytyskipua ei voi kuvailla.Todella kova kipu, mutta toisaalta sen kivun halusi kestävän pidempäänkin. Sairaalassa sain aina 2x1000mg särkylääkettä pyynnöstä. Silti tärisin ekan sairaalayön kivusta ja kylmästä. Se olo oli aivan kamala. Myöskin istuminen, seisominen ja käveleminen tuotti kipua seuraavien päivien ajan. Muistan kävelleeni sairaalankäytäviä ja miettiväni kävelenkö omituisesti, kun selässä tuntuu kipua ja olo on jotenkin jäykkä. Alapäätä jomotti joka askeleella ja istuminen tuotti tuskaa vielä enemmän. Sängyssä makoilu myös teki pahaa, kun kipu yltyi huonossa asennossa oltaessa. Meluakin sairaalassa riitti, joten heräilin koko ajan. Vaikka kipuja olikin, olo oli oikeastaan parempi, kun odotin.

Jälkisupistukset Kohtu supistelee oikeasti todella kovaa synnytyksen jälkeen. Etenkin imetyksen aikana. Kipu tuntuu samalta, kuin synnytksen aikaiset supistukset, mutta lievemmältä. En muista kuinka kauan tätä kesti, mutta useamman päivän.

Yksityisyyden puute Sairaalan verhot eivät peittäneet oikeastaan mitään. Minut katetroitiin pariin otteeseen toisten nähden, kohtua paineltiin ja tikkejä tutkittiin. Viereeni sattui henkilö, joka puhui jatkuvasti puhelimessa, joten siltäkään osin rauhaa ei ollut. 

Ikävä Miten voi olla niin kova ikävä tuttuja ihmisiä ja jopa omaa vauvaa, joka makaa vieressä? Miten voi tulla niin kova ikävä synnytystä, joka juuri loppui? Muutenkin oli niin herkkä oli ja melkein kaikki itketti.